Hei, olen aini, 24-vuotias ja muutin juuri omilleni Omaan Kotiin suurehkon kaupungin sydämeen. opiskelut ja työt jatkuvat melkein kuin ennen, ja silti koko elämä on muuttunut. tapasin x:n kolme ja puoli vuotta sitten nettideittipalstalla, ja kolmen kuukauden päästä huomasin kihlautuneeni. vuoden päästä mentiin naimisiin, vaikka vieelä kutsukortit juhlaan lähetettyämme mietittin, tai minä kai se mietin, pitäisikö peruuttaa koko juttu. x vakuutti että avioliitto sitoo meidät tiukemmin yhteen. tahdoin uskoa. elin tietämättömänä tulevaisuudesta ja x:n toisesta puolesta, välillä onnellisena ja välillä vähemmän. ajattelin että elämä on tässä ja näin se tulee olemaan aina. siitä mitä sitten tapahtui, kerron myöhemmin, kun tunnen energiaa enemmän. se on pitkä juttu.
Olen kutsunut tätä asuntoa kodiksi pian kaksi kuukautta. viihdyn. on mahtavaa saada elää juuri kuten huvittaa! ei toisen sanelemia velvollisuuksia. vain omia juttuja. se että saa kutua kylään kenet haluaa mihin aikaan tahansa. tunnen itseni ihan Vapaaksi, pitkästäpitkästä aikaa.